KEVON VAELLUS 24. - 26.6.2002

Seuraavana aamuna ryhdyimme sitten toteuttamaan "kevennettyä" vaihtoehtoa. Jätimme teltan ja muut perusvarusteet leiriin ja lähdimme vain päivärepulla varustautuneena käymään kanjonilla ja Fiellulla.

Polku jatkuu vähitellen voimistuvan kanjonin luoteispuolella tunturien alarinteitä myöten. Tunturikoivikko loppuu ja avautuu avoin tunturinummi. Samalla tulee heti alkumatkasta näköpiiriin kanjonin lounaispuolelta Ruohtir-tunturi (552 m). Sen rinteiltä vedet virtaavat jo Kevon suuntaan.

Alkumatkasta polku on melko kivinen, joten jalkojaan joutuu varomaan. Suuria korkeuseroja ei ole. Kanjoni jää muutaman sadan metrin verran sivuun, joten vain yläosa   näkyy. Horisontissa näkyy myös "kolo", jossa kanjoni puhkaisee tunturiselänteen.

Matkan jatkuessa polku selvästi paranee ja sukeltaa jälleen tunturikoivikkoon. 8,5 kilometrin jälkeen tullaa Suahpasoaivin itärinteiltä laskevalle purolle ja sen itäreunalla olevalle leiriytymis- ja tulentekopaikalle.

Telttapaikalla on keittokota, puuliiteri, ulkotulipaikka, pöytä ja siisti käymälä. Telttailumaasto ei ole niin hyvä kuin edellisellä teltta-alueella. Täällä oli koekäyttöä varten tarjolla puisia teltanalustoja. Paikalla ei sattunut olemaan yhtään leiriytyjää.

Leiripaikalta on matkaa kanjonin varsinaiselle aitiopaikalle ja Kevon putoukselle noin kilometri eli omasta yöpymisleiristämme hieman alle 10 kilometriä. Loppumatka Kevon putoukselle on helppoa kulkua tunturikoivikossa.