Vätsäriin Norjan kautta
Kertomus lyhyestä vaelluksesta Vätsärin itäosaan Norjan kautta.
Vaelluksella Matti ja Janne Uurinmäki, tehtiin 7. - 9.9.2011 ruska-ajan ollessa aluillaan.
Kesäkuussa kävimme Vätsärissä. Menimme silloin Näätämön tieltä Jankkilan kautta, mutta jo tuolloin pohdimme, millainen olisi reitti Norjan kautta. Niinpä päätimme syksyllä käväistä vielä toisen kerran Vätsärissä ja mennä tällä kerralla Norjan kautta.
Ajelimme "jumalattoman" matkan pohjan perukoille. Sanan mukaisesti perukoille, sillä Näätämöstä jatkoimme Kirkkoniemen reunamille ja sieltä Paatsjokivarren tietä vielä lähes sata kilometriä lounaaseen kohti Suomen rajaa. Automatka päättyi sivutien päähän paikkaan nimeltä Triangelen. Sieltä lähti polku kohti Okselvaa.
Olimme väliyöpyneet Kuusamossa, josta lähdimme aamulla jo klo 8:n pintaan kohti pohjoista. Silti saavuimme Triangeleniin vasta iltapäivän loppupuolella. Pysäköintitilaa sivutien varressa metsäaukiolla olli runsaasti. Paikalla oli ennestään vain yksi norjalaisauto. Pakkailimme rinkat lähtökuntoon. Heti alkajaisiksi ylitettiin pikku joki, mutta sen yli oli hyvä silta. Taivallus jatkui pientä metsätietä myöten, joka näytti jäljistä päätellen nykyisellään olevan lähinnä mönkijäura. Alkumatka oli helppokulkuista.

Vaelluksella Matti ja Janne Uurinmäki, tehtiin 7. - 9.9.2011 ruska-ajan ollessa aluillaan.
Kesäkuussa kävimme Vätsärissä. Menimme silloin Näätämön tieltä Jankkilan kautta, mutta jo tuolloin pohdimme, millainen olisi reitti Norjan kautta. Niinpä päätimme syksyllä käväistä vielä toisen kerran Vätsärissä ja mennä tällä kerralla Norjan kautta.
Ajelimme "jumalattoman" matkan pohjan perukoille. Sanan mukaisesti perukoille, sillä Näätämöstä jatkoimme Kirkkoniemen reunamille ja sieltä Paatsjokivarren tietä vielä lähes sata kilometriä lounaaseen kohti Suomen rajaa. Automatka päättyi sivutien päähän paikkaan nimeltä Triangelen. Sieltä lähti polku kohti Okselvaa.
Olimme väliyöpyneet Kuusamossa, josta lähdimme aamulla jo klo 8:n pintaan kohti pohjoista. Silti saavuimme Triangeleniin vasta iltapäivän loppupuolella. Pysäköintitilaa sivutien varressa metsäaukiolla olli runsaasti. Paikalla oli ennestään vain yksi norjalaisauto. Pakkailimme rinkat lähtökuntoon. Heti alkajaisiksi ylitettiin pikku joki, mutta sen yli oli hyvä silta. Taivallus jatkui pientä metsätietä myöten, joka näytti jäljistä päätellen nykyisellään olevan lähinnä mönkijäura. Alkumatka oli helppokulkuista.
