Oli sopulivuosi - niin Norjassa kuin Pohjois-Lapissa.

Tällä vaelluksella törmäsimme sopuleihin jatkuvasti. Taukopaikoilla ei tarvinnut pitkää aikaa istuskella, kun ympärillä jo vilisti näitä kirjavia veijareita. Polut olivat täynnä pipanakasoja.

Sopulit ovat tavallisina vuosina arkoja ja piiloutuvia. Eipä niitä juurikaan edes näe. Sopulivuosina ne käyttäytyvät agressiivisesti ja uhittelevat kaikille muille kokoon katsomatta. Niin ne tekivät meillekin. Kuvassa oleva veijari "pui nyrkkiä" sammalikossa ja piti melkoista mekkalaa reviirilleen tunkeutuneille jättiläisille.



Sopulivuoden seurauksena näimme vaelluksella useita petolintuja - niin haukkoja kuin pöllöjä. Yleensähän niitäkin näkee vain harvakseltaan.

Kun paluumatkalla iltapimeällä ajelimme Sevettijärven tietä kohti Kaamasta, niin tien yli vilisti sopuleita pahimmillaan muutaman kymmenen metrin välein. Mitenkään ei voinut välttää yliajamista.

Vihdoin pääsimme pois alavalta koivikkovyöhykkeeltä, jossa kulkeminen oli ollut varsin työlästä. Nousimme Mattaskaidin avoimelle ylängölle. Siellä oli monin verroin mukavampi tallustella. Korkeuseroja ei juurikaan ollut. Lompoloita ja pieniä suoplänttejä joutui hieman kiertelemään.

Lännen puolella alkoi näkyä Suomen Vätsärin ylänkö, joka nousi selvästi Norjan puolta korkeammalle. Etuoikealla taustalla kohosi Rajapää.