Aamulla paistelimme pekonit pohjoisemman Harrijärven partaalla, jossa oli hyvä nuotiopaikka.



Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä käymään Lujapuolijärvellä, jota vaellusjutuissa oli kehuttu kauniiksi. Reitti Lujapuolijärvelle osoittautui huomattavasti odotuksia helpommaksi ja todella miellyttäväksi. Harrijärven ja Lujapuolijärven välissä oli tasainen hiekkalaakso, jossa poropolut risteilivät. Myös polkujen tekijät olivat tarkkailemassa laidunmailleen tulleita vieraita.





Vain muutaman minuutin kävelyn jälkeen alkoikin Lujapuolijärvi jo siintää syvässä kurussaan:



Järven pohjoispäässä on kapea korkea harjanne, jolta järvi avautui pitkittäissuunnassa upeasti.