Aamu oli pilvinen, jopa hieman tihuttelikin. Metsä oli märkää. Vedimme lähtiessä rinkkojen päälle sadesuojat, mutta emme kuitenkaan itsellemme sadeasuja.

Leiripaikaltamme ei ollut kuin parisen sataa metriä Oksvannskoialle. Maja oli reittimme suunnassa, joten kävelimme sen pihapiiriin. Mökki oli avoin. Kurkistimme sisällekin. Ketään siellä ei silloin majaillut. Vaatimaton ja hieman epäsiistikin. Lienee käytössä enemmänkin talvikeleillä.



Hyyskän ohi jatkoimme kohti Suomen rajaa. Seuraavat runsaat pari kilometriä olivat hankalahkoa maastoa - lohkareikkoa, kumpareikkoa, mättäikköä, risukkoa, suota, pusikkoa, kallionyppylöitä, purouomia - siis kaikkea mahdollista, joka vaikeutti kulkemista.

Suunnistaminen oli taas yksinomaan kompassin varassa. Maastotuntomerkkejä ei ollut eikä näkynyt. Hyvin Janne pysyi suunnassa - ja myös kartalla! Ei täällä Norjan puolenkaan "vätsärissä" ollut helppo tietää, minkä lompolon ohi oltiin menossa. Vajaan tunnin ähellyksen jälkeen pysähdyimme pienen järven rantamaan pitämään taukoa. Järvestä lirutteli pikku puro, josta tankkasimme juomapullot.