KEVON VAELLUS 24. - 26.6.2002

Matkan jatkuessa Kevon putoukselta kohti Fiellujoen putousta reitti muuttuu selvästi raskaammaksi, koska on ylitettävä puolenkymmentä Kevon sivukurua. Pääkanjonin tavoin ne ovat varsin jyrkkärinteisiä ja osaan onkin sen vuoksi rakennettu portaat.

Polku jatkuu Fiellogeadggeskaidin paljaita alarinteitä myöten.

Fiellujoen suuta lähestyttäessä polku lähenee samalla kanjonin reunaa, jolloin kanjoni tulosuuntaan (länsilounaaseen) avautuu yhä paremmin.

Myös Kevon vastareunan katkaisee komea Cieskadasjohkan sivukanjoni lähes vastapäätä Fiellun sivukanjonia.

Kevon ja Fiellun yhtymäkohdassa Kevon kanjoni laajenee avaraksi. Korkeusero "polkutason" (tunturiylängön) ja kanjoninpohjan välillä on melkoinen, mikä tarkoittaa vaeltajalle rankkaa kiipeämistä matkan jatkuessa Fiellun ylityksen jälkeen.

Fiellujoen 2-osainen putous on ("yhteenlaskettuna") Suomen korkein (30 m). Itse emme laskeutuneet kanjonin pohjalle saakka, vaan ainoastaan niin pitkälle, että Fiellun putous näkyi. Näin säästimme kiipeämisvaivoista osan.

Palasimme tästä takaisin leiripaikallemme. Kävelyä leiripaikaltamme Fiellun putoukselle asti tuli edestakaisin 30 km, johon päiväreppuvarustuksella käytimme 9,5 tuntia (klo 7-16.30).  Seuraavana aamuna kävelimme takaisin autolle (15 km/4 tuntia). Näin kokonaismatkaksi tuli 60 km, josta puolet rinkkojen kanssa ja puolet päivävarustuksella. Kevennetyllä Kevo-vaelluksella saavutimme sekä Kevon kanjonin ja putouksen sekä Fiellun putouksen, joka sijaitsee suunnilleen Kevon läpimenevän reitin puolivälissä.