PÄLTSAN RINTEESSÄ

Bealcanilta Pältsan rinteelle maasto on tunturinummea, jossa kulku on helppoa. Vain muutamat pienehköt poikittaiskurut aiheuttavat ylimääräistä ponnistelua.

Myös Pältsan alarinne on helppokulkuista. Rakkaa ei ole alarinteellä nimeksikään. Muutama pikkupuro tulee alas tunturilta. Niistä ei ole kulkuhaittaa ainakaan vähän veden aikana. Juomapulloja pääsee helposti täydentämään.

Jo alarinteiltä avautuu näkymät laajalti Bealcanjoen laaksoon. Tietysti ylhäältä on vielä paljon paremmat näkymät, mutta valitettavasti oman "huiputuksemme" aikana sää oli niin kehno, että näkyvyys oli lähes nolla.

Mittasuhteista jonkinlainen käsitys: Taustalla oikealla näkyy aurinkoisena kohtana Gobmevarri, jonka kohdalla oli oma leirimme. Linnuntietä matkaa on sinne noin 6-7 km.

Ylä-Lapin sää voi vaihdella suuresti ja nopeasti. Siitä oivana esimerkkinä on sankka pilvirintama, joka nopeasti eteni vastaamme pitkin Pältsan rinnettä. Kun se ympäröi meidät, niin näkyvyys rajoittui muutamaan kymmeneen metriin. Mukana tuli kova tuuli ja vaakasuoraan kiitävät räntäkuurot!

Kuvan keskellä lähellä pilvirintaman etureunaa yksi retkueemme jäsenistä jäämässä juuri pilven sisään.

Lähestyttäessä Pältsan huippujen välistä satulaa rinne muuttuu täysin rakaksi, jossa kivet ovat paikoin varsin irtonaisia. Tilannetta ei suinkaan helpottanut räntäsade, joka kasteli kivet liukkaiksi. Rinteen yläosa on myös kohtalaisen jyrkkä, joten se laittoi puuskuttamaan...