Kummaeno (Gobmejohka)

Bealcanjoki ja Kummaeno yhtyvät noin kolme kilometriä Pältsastuganilta itään (Bealcania alaspäin). Kummaeno liittyy Bealcaniin eteläpuolelta. Yhtynyt joki siitä alaspäin tunnetaan nimellä Kummaeno.

Pältsastuganilta lähdettyä polku kulkee useiden kilometrien matkan hiekkaharjulla, josta avautuu hienot näkymät harjun molemmin puolin. Reitti on harjujakson osalta helppo ja mukava kulkea. Harjun korkeuden voinee aistia myös oheisesta kuvasta.

Kuva: Mutkitteleva Kummaeno liittymäkohdassa.

 

Jos aikoo jäädä telttailemaan/kalastelemaan Kummaenolle, niin hienoimmat leiriytymisalueet löytyvät heti Kummaenon ja Bealcanin liittymästä alaspäin, Bavssatvarrin kohdalta. Porovartijanmajalta alaspäin - ja jo vähän ylempänäkin - Kummaenon rantamaisemat muuttuvat pensaikkoisiksi, suomaisiksi. Hienoja leiripaikkoja näyttäisi olevan esimerkiksi Ruovddasjohkan liittymäkohdan tienoilla/alapuolella.

Alempaa kohtuullinen teltanpaikka löytyy esimerkiksi Oagguvarrin läheltä, heti joen mutkasta alavirran suuntaan. Polulta on joelle satakunta metriä. Joen partaalla oleva paikka ei näy polulle. Polun ja joen välissä on jonkin verran vaivaiskoivupensaikkoa. Paikalle mahtuu helposti kaksikin telttaa.

 

Toinen hyvä teltanpaikka löytyy Kaarinasvaaran kulmasta, jossa Kummaeno tulee aivan polun viereen. Paikka sijaitsee kohdassa, jossa polku jälleen (alavirran suuntaan) on erkanemassa joesta. Paikka on polun pohjoispuolella eli polku siis jää telttapaikan ja joen väliin. Parhaaksi arvioimamme paikka pikku töyräällä polun "yläpuolella", noin parikymmentä metriä polusta.

 

Kaarinasvaaran kulmassa joen mutka laajenee laajaksi suvannoksi, jonka keskelle jää myös saaria.

Suvantoon Kummaeno kohisee koskena, jossa voi mainiosti kokeilla kalaonneakin. Tällä kerralla syönti ei tuntunut parhaalta mahdolliselta ja perhoa kokeilleet pienehköt taimenet ja harrit pääsivät takaisin kasvamaan.

Joillekin toisille sen sijaan syönti maittoi:

 

Jatkoimme polkua Kummavuopioon ja ylitimme siltaa pitkin Kummaenon. Sillalta Keinovuopion kylään on runsaat kymmenkunta kilometriä "metsäautotietä". Kummavuopion sillan kupeessa olevalla levennyksellä oli taulu, jossa tarjottiin "auto- ja venekyydityksiä" sekä puhelinnumero. Kun matkassa oli kännykkä, niin tilasimmekin autokyydin Kilpisjärvelle. Hinnasta käytiin pikku hieronta, mutta kyydintarjoajalla oli asiassa etu puolellaan ja niinpä jouduimme varsin tuntuvaan hintaan suostumaan.

Puolen tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui autovanhus, joka olisi aiheuttanut painajaisia katsastusmiehelle. Osa ovista ei auennut lainkaan, tavaratilan luukku puuttui kokonaan, pakki puuttui kuten Helkaman polkupyörästä aikoinaan jne jne. Tällä "autolla" köryyteltiin kuoppainen tie Keinovuopioon. Siellä oli sitten vuorossa auton vaihto, koska Könkämäenon yli 4-tuulen-tieltä ei ole autosiltaa Keinovuopion puolelle. Keinovuopio on siis joen länsirannalla ja kuuluu Ruotsin valtioon. Kävelimme rinkkoinemme riippusiltaa myöten Könkämäenon yli, jossa kuskimme sijoitti meidät sitten "pykälien mukaiseen" ajoneuvoon. Ensimmäinen ajokkimme jätettiin joen toiselle rannalle - noin 15 muun samantasoisen joukkoon - siten pysäköitynä, että liikkeelle pääsisi taas ilman pakkia!