Reissu alkoi Suomujoen kahlaamolta

Tie Aittajärvelle lähtee jonkin verran Kaunispään pohjoispuolelta. Tie on ainakin kesäaikaan ajokuntoinen myös henkilöautolle. Tien päässä lähellä Suomujokea on parkkialue.

Kahlaamolle on viritetty vaijeri, jossa riippuu tarttumalenkkejä. Osaan lenkeistä on kiinnitetty pidennysnaruja, koska muutoin lyhyemmät kahlaajat eivät ylety pitämään kiinni lenkeistä. Kahlattaessa tukilenkit liukuvat vaijeria myöten kahlaajan edetessä. Ennen kahlaamiseen lähtöä kannattaa tietysti vetää lenkkinarua riittävästi omalle puolelle jokea, ettei liukumavara lopu kesken kahlausmatkan. Kesäaikaan, jos ei ole ollut suurempia sateita, vesi ulottuu enintään noin puoli reiteen. Hyvissä olosuhteissa kahlaaminen lienee turvallista myös noin kymmenvuotiaista alkaen.

Kokeneemmat kulkijat ylittävät joen usein ilman vaijeria ja käyttävät tukena kahluukeppiä. Siten pääsee kaartelemaan joen matalampia kohtia myöten ja vesi ulottuu noin polveen.

Vain puolisen kilometriä kuljettua saavutaan pienen lammen rantaan. Lampi tunnetaan joko Maantiekurunjärvenä tai Helanderin Kotajärvenä. Kuolpunan päältä oli lammelle kauniit näkymät. Lammen kaakkoiskulmassa on ns. Helanderin kämpän museoidut ja katoksella suojatut rauniot. Kämpässä kerrotaan Elias Lönnrotin aikoinaan yöpyneen keräysmatkallaan.






















Maantiekuruna tunnettu laakso halkaisee suoraviivaisesti koko Saariselän tunturiseudun aina Luirojärveltä Aittajärvelle. Kuru on saanut nimensä vanhasta keinosta, joka tähän kuruun oli tallautunut. Reittiä käyttivät muinoin Inarin seudulle matkanneet kauppamiehet ja muut kulkijat.

Kolmen kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Vetämäkurun kohdalle olevalle nuotiopaikalle. Levähdimme hetkisen. Sitten Matti parivaljakon vetäjänä teki "viisauksissaan" ratkaisun, joka johti - ei vain allikkoon - vaan peräti jorpakkoon!

Päätettiin nousta tunturiin ja "oikaista" Kuotmuttipään ja Kaarnepään lakien yli ja laskeutua sitten suoraan Sarviojan kämpälle. Nousu Kuotmuttipäällekään ei ollut aivan pikku juttu. Ainakin perävaeltaja häilyi nousun jälkeen hetken hämärän rajamailla. Nuotiopaikka Maantie kurussa oli noin 210 metrin tasolla ja Kuotmuttipään ensimmäinen tasanne 400 metrissä, joten lyhyelle matkalle kertyi korkeuseroa aivan riittävästi.

Kulku jatkui nyt Kuotmuttipään itärinnettä etelään. Emme nousseet Kuotmuttipään korkeimmalle huipulle (475 mpy), vaan seurailimme 420-440 metrin korkeuskäyriä. Näkymät koilliseen Suomujoen laaksoon olivat avarat. Itäpuolella maasto laskeutui Kuotmuttijojan latvalaaksoon ja kohosi sen takana Aitavaaraksi. Emme vielä siinä vaiheessa arvanneet, että sekin tulisi tutuksi...