Peltotunturi (Peltoaivi, Bealdoaivi)

Aamulla lähdimme huiputtamaan Peltotunturia (568 mpy). Kun Honkavuoman Latvajärvi on 314 metrissä, niin nousua kertyy noin 250 metriä. Peltotunturilla on peräti kymmenkunta huippua. Rinne alkaa tasaisesti nousta heti Honkavuomasta. Leiripaikastamme oli korkeimmalle huipulle noin 3,5 km.


















Peltotunturille on länsipuolelta, siis Honkavuoman puolelta, erittäin helppo nousta. Tasaisen loivahkosti kohoava rinne on kivetöntän helppokulkuista nummea.

Sielikkömättäät ja kurjenkanervat sinipunasivat tunturinrinteet.

Reitin varrelle osui ennen ylintä huippua pari hieman matalampaa. Nousimme ensin keskimmäiselle huipulle, joka siis ei ollut vielä tunturin korkein kohta.

Sielikön ohella toinen aito tunturikasvi oli uuvana. Sen on matala ikivihanta varpukasvi valkoisin kukin. Peltotunturin huipulla uuvanaa oli pikkumättäinä.




















Huipulla oli jäänteitä myös jostakin vanhasta puurakenteesta. Lieneekö siellä ollut joskus palovartiotorni. Tietysti myös valtaisa kävijöiden kasaama "kiviseita". Näkymät olivat laajat ja upeat.

Luonto tarjosi myös mukavan yllätyksen. Kivien lomassa juoksenteli kiirunaparvi. Mukana sattui olemaan vain lyhyt objektiivi, joten lähikuvat jäivät saamatta. Niinpä kuvista muodostuikin varsinaisia piilokuvia, sillä aivan uskomaton on kiirunan kesäinen(kin) suojaväritys. Tässäkin kuvassa lintu on keskellä kuvaa, mutta hyvin vaikea havaita. Rohkeita kiirunat olivat. Eivät pyrähtäneet lentoo, vaan vikkelästi juoksentelivat kivien välissä säilyttäen noin kymmenen metrin etäisyyden kuvaajaan.