Matka Koarvikoddsille

Neljännen  päivän ohjelmaan kuului reissu Koarvikoddsille ja mahdollisesti Piekanaäytsille. Matkaa kertyisi yli 30 kilometriä, mutta onneksi selässä keikkuisi vain päiväreppu.

Honkavuoman kauniit näkymät ilahduttivat heti alusta alkaen:

Honkavuoman latvapuron vartta tallustaessamme mietiskelimme, miten upeaa täällä ruska-aikana olisikaan, kun puron varren tunturikoivut hehkuisivat keltaisina ja tunturinrinteet punaisina...

Matka jatkui kauniissa tunturilaaksossa. Olimme vedenjakajalla. Pohjoiseen laskeva Honkavuoma jäi taakse ja vedet alkoivat virrata etelään Karhuojaa myöten. Soarvegielas kohosi laakson länsireunalla. Edessä alkoi näkyä Koarvikodds.

Peltotunturin ja Koarvikoddsin tunturialueet erottaa toisistaan Vuomajoen laakso. Vuomajoki on vain noin 10 kilometrin pituinen ja saa alkunsa Galgoaivin ja Koarvikoddsin välisestä laaksosta. Joki laskee kauniina kohisevana koskena tunturikoivikon läpi Peltojärven lounaiskulman Vuomalahteen. Joen voi tässä Peltotunturin eteläkärjen kohdalla helposti ylittää kahlaamalla ainakin keskikesän aikaan.

Vuomajoen jälkeen matka jatkui vaihtelevassa maastossa. Aluksi oli kohtalaisen tasaista koivikkokangasta, mutta pian maasto vaikeutui huomattavasti. Koarvin tunturialueen pohjoisen osan itäpuolen laaksossa on jyrkkäreunainen kuru. Polku mutkitteli varsinaisen kurun yläpuolella rinteessä, mutta oli hieman vaikeakulkuinen.

Koarvin alueen koillishuipun ohittamisen jälkeen polku lähti onneksi nousemaan tunturiselänteen päälle. Siellä kulku muuttuikin jälleen erinomaisen helpoksi. Koarvikoddsin päähuippukin ilmestyi jälleen näkyviin.




















Ohitimme Koarvin välihuipun noin 460 metrin tasolla. Maasto oli mukavaa tasaista nummea. Koarvin päähuippu näkyi edessä. Välissä oli enää "vanhan postipolun" laakso:




















Kauniin auringonpaisteen innostamina istahdimme rinteeseen ennen laaksoon laskeutumista ihailemaan Koarvikoddsin ylvästä silhuettia. Kaakon suuntaan avautui näkymä laajalle järvialueelle: