Tunturien yli Sokostille

Puolen päivän tienoilla lähdimme päivärepuilla kohti Sokostia. Leiripaikan kohdalla ylitimme Hammasjoen ja lähdimme viistosti nousemaan Pirttikallionvaaralle. Kohtalaisen puuskutuksen jälkeen pääsimme metsänreunan yläpuolelle. Edessämme oli Pitkäojan itäisen sivuhaaran kuru.




















Emme lähteneet kiertämään kurua, vaan laskeuduimme alas kurun pohjalla hyppelehtivälle pikku purolle. Kapusimme jyrkähkön, mutta onneksi melko lyhyen vastarinteen ylös. Pirttikallionvaaran länsiharjanteen kärjen näytti katkaisevan pienehkö kuru, jossa näkyi vielä lumilaikkukin. Oijustimme tuota lumikurua kohti.







































Kurusta avautui mahtava näkymä suoraan Sokostille yli väliin jäävien Kärppäpäiden:

Pirttikallionvaaran jälkeen edessämme oli poikittain Pitkäojan pitkä ja syvä laakso. Laakson vastakkaisella reunalla olivat Kärppäpäät, jotka meidän oli ylitettävä päästäksemme Hietapäälle ja sieltä edelleen Sokostille. Laakson pohjalle olisi ensin 100 metrin laskeutuminen ja sen jälkeen 160 metrin nousu Kärppäpäille. Ei innostanut! Niinpä päätimme kiertää Pitkäojan kurun ympäri Vesipään rinnettä myöten, vaikka siitä tulisikin peräti yli 5 kilometrin kierros.

Kärppäpäiltä avautui upea näkymä Sokostille ja siitä oikealle jatkuville Riitelmäpäille:




















Lähestyessämme Kärppäpäiden ja Hietapään välistä kurua Sokostin massiivi kasvoi maisemassa yhä hallitsevammaksi: