Ivalojoen Kultala

Ivalojoen kultaryntäys alkoi 1870. Jo heti ensimmäisenä vuotena kullanetsintää valvomaan ja ohjaamaan asetettiin valtion vuorimestari apulaisineen ja heidän tukikohdakseen rakennettiin kruununstationi. Se sai nimekseen Kultala.

1870-luvun alkuvuodet olivat hurjaa kulta-aikaa. Kultaa löytyi vuosittain parhaimmillaan yhteensä yli 50 kiloa. Vuosikymmenen puolivälissä kullanetsintä laajeni Palsinojalle ja 1880-luvulla Sotajoelle ja muille pienemmille joille.1900-luvulla kaivuussa alettiin käyttää yhä enemmän konevoimaa.

Kultalan pihapiirin reunassa on myös autiotupa, joten alueella voi halutessaan yöpyä. Pihapiirissä on myös polttopuuhuollettu nuotiopaikka.

Pahaojalta Kultalassa käy myös päiväseltään - ainakin, jos ei ota kantaakseen muuta kuin päivärepun. Matkaa tulee siis edestakaisin noin 24 kilometriä. Lenkkareilla ei kannattane lähteä, jos haluaa pysyä kuivin jaloin. Kosteutta sietävillä vaelluskengillä selviää, jos ei satu aivan märkä keli. Pataojan yli pääsee "puuta myöten", jos pysyy puun päällä, mutta kahlaaminenkin on helppoa ainakin muulloin kuin tulva-aikana. Siltaa puron yli ei ole.