KEBNEKAISE 20. - 23.7.2002

Lauantaina 20.7.2002 ajelimme Etelä-Pohjanmaalta reittiä Tornio-Haaparanta-Kalix-Töre-Kiiruna Nikkaluoktaan, jossa on Kebnekaisen (lyhimmän) vaellusreitin lähtöpiste. Saavuimme sinne iltapäivän lopulla. Jo ajomatkalla Kiirunasta Nikkaluoktaan avautui Kebnekaisen tunturialue mahtavasti ja sai "veret hyrräämään".

Nikkaluoktassa on varsin monipuolinen palvelupiste vaeltajille ja muille matkailijoille, mm. ravintola ja pikkumyymälä, josta löytyy sekä matkamuistoja että suuhun pantavaa. Todennäköisesti saatavilla on myös majoitusta, joskaan emme sitä kyselleet. Lähipiirissä telttailusta peritään maksu, mutta telttapaikkoja löytyy helposti maksupiirin ulkopuoleltakin. Myös pitkäaikainen P-alue oli (ainakin muodollisesti) maksullinen (15 Sek per vrk), mutta useimmat näyttivät jättävän maksamatta (autojen tuulilaseihin ilmestyi siitä omatekoinen "påminnelse").

Kahvittelun yms jälkeen olikin vuorossa illan verryttely. Rinkat oli autoissa jo suunnilleen valmiina, joten tarvitsisi suorittaa vain vaatteiden vaihto. Sää oli mukavan pilvipoutainen.

Maarit ja Antti valmistautuvat lähtöön Nikkaluoktan P-alueella. Rinkkapainot 15-20 kg.

Nikkaluokta-Kebnekaise(n tunturihotelli) välillä (n. 18-20 km riippuen siitä, mihin toisessa päässä leiriytyy) polku kulkee alku- ja loppumatkasta koivikossa. Reitin keskivaiheilla on hieman avoimempaakin maastoa. Alkupuolisko on keskimäärin helpompaa kulkea, loppupuoliskolla polku kivisempi ja myös korkeuseroja on enemmän. Kaiken kaikkiaan reitti on kuitenkin varsin helppo vaeltaa.

Vajaan kolmen kilometrin vaelluksen jälkeen ylitetään Tjeurajåkka riippusiltaa myöten:

Jo heti lähes lähdöstä alkaen oikeaa sivustaa koko matkan ajan komistaa tunturijono, mm. Karmaspakte (1080 m). Myös vasemmalla sivustalla (etelän puolella) on tunturit (näkyvät siltakuvassa taustalla), mutta hieman etäämmällä, sillä polun ja niiden väliin jää Ladtjojaure(n järvi).