KEBNEKAISE 20. - 23.7.2002
Toinen ja samalla ensimmäinen jyrkkä nousu tapahtuu Kittelin laaksosta Tolpagornin ja Vierramvaren satulaan. Nousu on vain runsaat 200 m, mutta varsin jyrkkä.
Sopivin nousukohta lienee satulanpohjukan kohdalla olevan lumi-/jäälaikun (kuvassa keskimmäinen) vasen reuna aivan laikun vierestä. Myös lunta pitkin voi nousta, mutta sen pinta oli ainakin nyt osin sohjoontunut, joten kengät luistivat siinä. Sen sijaan alaspäin kannattaa tulla lunta myöten.
Rinne on kivikkoa, osin varsin suurikokoista, mikä aiheuttaa hankaluuksia sellaiselle, joka ei ole tottunut "karkeassa rakassa" liikkumaan. Paikoitellen nousu onkin lähes "kiveltä kivelle kiipeämistä".
Nousu satulaan on varsin jyrkkä, sillä runsaan 200 metrin nousu tapahtuu noin puolen kilometrin matkalla.
Kittelin laaksoon rinteestä on tietysti hienot näkymät.
Viimein nousu alkaa tasaantua ja satulassa voi hieman huoahtaa, ennen kuin aloittaa vielä rankemman nousun Vierramvarelle
Tolpagornin ja Vierramvaren satulasta (n. 1400 m) avautuu satulan lounaispuolelta etelän suuntaan varsin mahtavana ja vaikuttavana Singitjåkan (1704 m) ja Tolpagornin (1662 m) välinen kanjoni (Singinlaakso). Perältä sen vielä sulkee Savotjåkka (1744 m). Laakson pohja on n. 950 metrissä ja rinteet ovat lähes pystysuoria.
Koillis- eli nousupuolella puolestaan näkyy Kebnetjåkkan reuna yli Kittelin laaksoon valuva Björnlingin jäätikkö