KEBNEKAISE 20. - 23.7.2002
Länsireitti Kebnen huipulle kulkee Vierramvaren (1710 m) laen yli. Vaikka oli erittäin kaunis päivä, vähäiset pilvenhaituvat sivelivät Vierramin kylkiä.
Nousua tulee siis noin 300 metriä ja, kun se pääosin tapahtuu puolen kilometrin matkalla, nousukulma on varsin merkittävä. Vierramin rinne on pientä kiveä, polun kohta osin suorastaan soramainen, eli siis täysin erilainen kuin satularinne. Suurin ongelma oli, että pienet kivet helposti lähtivät liikkeelle. Paikoin tuntui kuin olisi kävellyt "kuulalaakereilla", mikä etenkin alastulessa edellytti varovaisuutta.
Vierramvare on tyypillisesti kunnollisen lepotauon paikka, sillä edessä on sen jälkeen laskeutuminen Kaffedaleniin ja jälleen lähtö viimeiseen, mutta ehkä vaativimpaan nousuun. Vierramin laella on helppo todeta, että siellä vaeltajat ovat viettäneet pitkiäkin taukoja, sillä laki on pikku "seitojen" täyttämä. Usein Vierramilta myös palataan takaisin, jos sää tai kunto ei salli matkan jatkamista.
Viereinen Tolpagornikin korkeudestaan (1662 m) huolimatta alkaa jo näyttämään päälakensa.
Kebnen huippu tietysti näkyi parhaimmillaan jo kymmenien kilometrien päähän, mutta Vierramvarelta se ensimmäisen kerran näkyy ikään kuin "samassa korkeusluokassa" (= pieni valkoinen kolmio keskellä lakea), tosin edelleen 400 metriä korkeammalla ja vielä pääosin Kebnen "eturyntään" taakse piiloutuen.
Myös oma ryhmämme vakavissaan pohti, jatketaanko huipulle vai palataanko. Jo tähän astiset nousut tuntuivat ja edessä oli vielä rankin nousu. Ensin on laskettava noin 200 metriä Kaffedaleniin (kuvassa näkyvä "aukko" ennen Kebneä) ja sen jälkeen noin 600 metrin nousu!
Päätimme kuitenkin (onneksi) jatkaa!