Vaarallista rakkautta jumalten saarella

Seikkailuja maailmalla -sarjan 7. teos vie Kreetalle, jota jumalten saareksi kutsutaan. Kirja on nuorten dekkari ja matkaseikkailu.

Lue lisää

Hieroglyfien salaisuus - nuorten seikkailukirja Egyptistä

Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjassa on julkaistu kuudes teos: Hieroglyfien salaisuus. Kirjan seikkailu vie Egyptiin, jossa Elsa ryhtyy selvittämään tuhansia vuosia vanhan faaraohaudan hieroglyfin arvoitusta. "Faarao Tutankhamon on kuuluisa hänen hautakammiostaan löy

Lue lisää

Nuortenkirja Kielletyn kaupungin aarre

Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjan viides teos, joka vie Kiinan Pekingiin keisariajan jalanjäljille:

Lue lisää

  

KEBNEKAISE 20. - 23.7.2002

Kebnekaisen huipulle nouseminen on erittäin sääherkkä asia. Varsin kauniiltakin vaikuttava sää voi olla tai muuttua ylhäällä lähes mahdottomaksi. Tavallisinta onkin, että useankaan päivän odotus ei tuo suotuisaa säätä ja huiputusta on palattava yrittämään seuraavana vuonna paremmalla onnella.

Meillä kävi uskomattoman hyvä onni, sillä sääennusteet pitivät paikkansa ja maanantai 22.7. avautui aurinkoisena. Aamulla Tolpaa, Vierramia ja niiden laaksoja verhosi pilvi/sumu, jonka kuitenkin arvasi hälvenevän auringon kohotessa. Sitä ei kuitenkaan kannattanut jäädä odottamaan, koska siinä tapauksessa päivä loppuisi kesken.

Lähdimme huiputukseen noin klo 6 Ruotsin aikaa. Meillä oli yhteensä kaksi päiväreppua (ja siis neljä henkilöä). Varustauduimme pahankin sään varalle ottamalla mukaan mm. "lisälämpimiä" ja sadevaatteita. Sen verran epäilytti myös purojen/jokien ylitykset, että otimme mukaan kenkien päälle vedettävät vyötärölle ulottuvat kahluusuojat. Ruoan osalta tyydyimme vain valmiisiin eväsleipiin ja energiapatukoihin yms, emmekä ryhtyneet kantamaan keitintä. Juomapulloja oli kaksi per henkilö. Tietysti mukana oli myös välttämättömiä lääkintä-/hoitotarvikkeita.

Alkumatka hotellilta Kittelinlaakson alapäähän on varsin tasaista, osin kivistä polkua. Polut haarautuvat kahteen kertaan, mutta kummassakin risteyksessä on selkeät viitat. Ensin erkanee Singituville menevä polku ja sitten erkanevat Läntinen ja Itäinen reitti toisistaan. Alkumatkan hankalin kohta oli Kebnetjåkkan jäätiköltä tuleva pienehkö, mutta vauhdikkaasti ryöppyävä joki. Siitä selvisi kuitenkin nipin napin vaelluskenkiään kastelematta, etenkin, kun apuna oli sauva (1 per henkilö). Sauva on aivan ehdoton apuväline tunturivaelluksella. Suosittelemme lämpimästi!!!

Kebnen länsireitillä on neljä rankkaa nousua: Kittelin laakso, Tolpagornin ja Vierramvaren satulaan nousu, Vierramvaren päälle nousu ja viimeisenä varsinainen Kebnelle ja sen Sydtoppenille nousu. Seuraavassa kuvassa nousu Kittelinlaaksossa, Kittelbäckenin itäpengertä myöten, on alkanut. Takana avautuu Ladtjovaggenin länsipään laaksonäkymä (korkeustaso n. 700 m merenpinnasta) ja sen takana Savotjåkkan pohjoisrinne (1293 m). Ensimmäinen taukopaikka.

Heinäkuun loppupuolella lumet Kebenkin alueen laaksoissa alkavat olla vähissä. Kittelbäckeniä kuitenkin paikoitellen vielä peitti lumikansi. Se kuitenkin näytti niin epäilyttävän hauraalta, että kovin suurta intoa ei ollut lähteä sen kestävyyttä kokeilemaan.

Kittelin laakson nousukin on varsin mittava, sillä lähtölaakso on noin 750 m ja laakson yläpää n. 1200 m. Nousua kuitenkin olennaisesti helpottaa se, että nousu jakautuu noin parin kilometrin matkalle.

Kebnetjåkkalta, mm. Björlingin jäätiköltä, laskee Kittelpuroon useita pienempiä sivupuroja, joten veden saanti ei ole alkumatkalla ongelma. Kuvassa (alla) oleva puropari järjesti päivän mittaan yllätyksen. Aamulla ylitys oli lähinnä yksi harppaus. Kun illalla palasimme, paikalla oli pari pienehköä jokea! Aurinko oli sulattanut Björlingin jäätikköä sen verran nopsaan, että vaelluskengät kastuivat, kun ei väsyneenä viitsinyt ryhtyä niitä riisumaan.

Kittelin laakso päättyy "umpiperään", jota ympäröi joka puolelta varsin jyrkät tunturiseinämät. Laakson perällä näkyy Kaffedalenin "U". Laakson yläpäässä ylitetään myös Kittelbäcken, joka onneksi näin kuivana keskikesänä oli "kuivin jaloin" ylitettävissä. Selvästi se kuitenkin oli joki, joka alkukesästä voi olla varsin "vinha laitos". Tästä alkaa sitten nousu tunturirinnerakkaa myöten, joten juomavarastot on syytä täydentää.