Silisjoen ylityspaikassa on perinteinen venelossi. Paattia kiskotaan vaijerilla rannalta toiselle ja itse istutaan kapsäkkien kanssa kyydissä. Joessa oli vesi matalalla eli yli olisi menneyt myös troolaamalla, mutta pitihän sitä moista insinöörityön taidonäytettä kokeilla eli venhosella vetten - ja kivien - yli.

Joen toisella puolella menimme hetken matkaa jokivartta ylöspäin ajatuksena kokeilla ruokakalojen narraamista. No kuten takana näkee, niin vettä joessa oli keskimäärin vähemmän kuin kiveä eli joki oli kutakuinkin kuiva. Muutaman perhonheiton jälkeen huomasin, että montuissa ei ollut muuta elämää kuin lohen poikasia ja katsoimme parhaimmaksi siirtyä ansaituille nokosille vaelluskodan hyttyssuojaan. Kota pystyyn ja koisimaan...

... ulkona oli lämmintä noin 25 astetta kodassa noin kaksi kertaa tuon verran ja ainoa joka moisissa olosuhteissa pystyi nukkumaan oli tietysti Antti. Timon kanssa aikamme meni lähinnä levyttämiseen ja paarmojen jahtaamiseen kodan sisällä.