Villavaaralla vietimme parikin päivää ja yötä. Kodan pystytimme rotkossa olevien lampien väliin ja ylempää lampea pidimme tuoreruokavarastonamme. Lammessa on isojakin kaloja, joista itse sain yöllä varsin Nessimäisen kokemuksen. Kiloja kalalla (taimenella) oli useampia.

Ukkoskuuro sai kotamme "hieman" lepattamaan, mutta ei ole sellaista myräkkää vielä vastaan tullut ettei kolme noin satakiloista miestä saisi yhtä keskisalkoa tuulessa pystyssä pysymään. Näky oli vähintäänkin huvittava kun pahimman myrskyn keskellä kaikki pitivät salkoa kasassa ja silti koko kota meinasi lähteä kohti itäistä rajaa. Tiittalan kodan keskisalko koostuu kahdesta pitkästä osasta, joita voi (joutuu) auttavasti käyttää vaellussauvoina. Lisäksi niiden keskellä on lyhyt noin 30 cm jatkokappale ja koko komeus on liitetty toisiinsa kahdella metalliholkilla. Mutta ihme kyllä, kota ja salko kestivät todella kovan ukkosmyrskyn hajoamatta, tuossa myräkässä olisi ollut Nallokin tiukoilla lähes avotunturissa.

Myrskyn jälkeen tutkimme vaurioita, joita ihme kyllä ei ollut tullut lainkaan. Kiristimme hieman naruja ja lähdimme kalaan.