SAAMENPOLUN PYRÄHDYS 19.-20.7.2003

Lauantaina 19.7.2003 iltapäivän alkupuolella saavuimme autolla tien varren P-paikalle, joka sijaitsee noin 5 km ennen Näätämöä. P-alueella ei ollut mitään merkkejä retkeilypolusta. P-alueelta lähtee nykyisen tien suuntaisesti eteenpäin vanha tieura. Kun sitä menee satakunta metriä, löytyy opastus Pakanajoen kämpälle, joka on Metsähallituksen vuokrakämppä Vätsärin itäosassa.

Saamenpolulle aikovan on syytä lähteä tätä Pakanajoen polkua. Noin puolen kilometrin kuluttua Pakanajoen polku risteää Näätämö-Sevettijärven välisen Saamenpolun kanssa. Me siis jatkoimme siitä Sevettijärven suuntaan (lounaaseen).

Heti aluksi polku noudatteli lompoloiden välistä harjukannasta, jossa oli miellyttävä vaeltaa.

Saamenpolku on vielä varsin tuore reitti, vaikka sen hyötyhistoria ulottuukin kauas taaksepäin. Uudelleen synnytetyn reitin uutuus näkyi siinä, että paikoin polku oli vasta niin vähän kulunut, että helposti käveli syrjään reitiltä ja joutui palaamaan hieman taaksepäin jatkaakseen oikein.

Polku kulkee Vätsärin erämaa-alueen reunamilla. Vätsärin alue on tunnettu "tuhansista" lompoloista, joista osa on "järven kokoisiakin".

Hyttysiä oli varsin kohtuullisesti, mutta sokkopaarmoja tuskastuttavan runsaasti eivätkä ne edes "uskoneet" Offia. Lähtöpaikastamme aina Kirakkajärven nuotiopaikan tuntumaan saakka maasto oli kumpareista. Mitään suuria mäkiä ei ollut, mutta koko ajan mentiin ylös alas. Kun samalla piti kierrellä lohkareikkoja, joita alueella riittää,  niin hellekelillä pukkasi hikeä oikein kunnolla. Kun taivalta taitettiin pääosin tiheähkössä koivikossa, jonne tuulikaan ei tuonut helpotusta, matkanteko paarmojen keskellä ei ollut aivan herkuimmillaan.