SAAMENPOLUN PYRÄHDYS 19.-20.7.2003

Seuraavalle nuotiopaikalle oli turhan pitkä matka ja ilta alkoi tulla. Harjulta laskeutumisen jälkeen leiriydyimme noin klo 23:n tienoilla seuraavalle kauniille jäkäläkankaalle. Teltalta oli tunnelmallinen näkymä harjun juuren peilityynelle järvelle. Nuotiota emme tietenkään tehneet, vaan keittelimme iltateen kaasukeittimellä.

Yöllä ukkonen hieman jyrähteli ja muutaman pisarankin heitti, mutta aamulla matka jatkui hyvässä säässä.

Järveen laski viereisestä selvästi ylempänä olevasta lompolosta puro, jonka yli vei hyvä silta. Kuivuus oli kuitenkin pienentänyt puron niin vähiin, että ilman siltaakin siitä olisi tällä kertaa selvinnyt kuivin jaloin.

Maasto ja maisema muuttui jälleen. Entistäkin vaikuttavammaksi. Metsä oli vanhaa mäntymetsää, känkkyräisiä aihkeja, keloja, joskin paikoin myös myrskyn kaatamia. Lohkareikkoja ja isoja lohkareita riitti kierreltäväksi ja kaarreltavaksi.

Polulla on "neljän suunnan" risteys. Oikea reitti jatkuu vasemmalle kääntyvää haaraa, joka ohjaa Taimenlammelle (seuraavalle nuotiopaikalle, joka kartassa on nimellä Vainospää).

Lompoloita oli lukemattomia, osassa reilusti vettä, mutta osa osin tai jopa kokonaan kuivuneita. Nyt oli menossa pitkä kuiva ja kuuma jakso.