SAAMENPOLUN PYRÄHDYS 19.-20.7.2003

Taimenlammen harjulta laskeudutaan hetkeksi laaksoon ja sitten aletaan nousta Vainospäälle, joka on alue huomioon ottaen merkittävän korkea tunturiselänne. Vainospää nousee yli 200 metriin merenpinnasta ja on runsaat 100 metriä korkeammalla kuin Ukonselkä ja Sevettijärvi.

Tuttuakin tutumpi seuralainen tunturissa oli kapustarinta. Hieman harvinaisempana voinee pitää tunturikihua, joka siellä myös kaarteli.

Vainospään ylityksen jälkeen polku alkaa laskeutua kohti Sevettijärveä. Valitettavasti joudutaan ylittämään rinnesuo. Kuivan kesän ansiosta jaksosta selvisi kuivin jalkinein, mutta hiukankin märemmällä kelillä tai eri vuodenaikaan, tämä jakso on varmasti turhan kostea. Reitin ylläpitäjien kannattaisi pahimpiin kohtiin laittaa hieman pitkospuita, ettei tarvitse tarpeettomasti vaelluskenkiään kastella. Eihän tämä kuitenkaan mikään extreme-reitti ole.

Sevettijärven rannat olivat upeaa hiekka-jäkäläkangasta. Kelpasi siinä pahimmat hiet kuivatella ennen kuin työntyi ihmisten ilmoille. Sevettijärven kylään saavuimme iltapäivän puolivälissä.

Vaelluksen päätteeksi kävimme Sevettijärven baarissa syomässä todella erinomaista poronkäristystä (tai "käryä" kuten siellä sanottiin). Suosittelemme! Paikallisella taksilla sitten hurautimme omalle autollemme.

Ainakin tämä osa Saamenpolusta oli varsin helppokulkuista. Jakson Näätämön puoleisempi pää oli hieman ikävähköä ylös-alas-taapertamista, mutta sehän oli vain vaihtelua. Reitin hyviä puolia onkin nimenomaan sen monimuotoisuus. Eipä ole näin lyhyellä reitillä aikaisemmin kohdannut niin erilaisia maastojaksoja: koivikkokumpareita, tasaista metsämaata, lohkareista ikihongikkoa, puustoista tunturinummea, avointa tunturia, korkeita harjuja, lukemattomia lompoloita, lohkareikkoja! Koko vaellusjaksomme pituus oli alle 30 kilometriä. Vaikka reitti on näin lähellä tietä ja helppo saavuttaa, niin vaeltajia ei ollut. Vaikka yleensä rauhaa arvostaakin, niin jopa hieman useamman juttukumppanin olisi suonut tapaavansa.