JOUTSITUNTURI

Kesäkuussa ja heinäkuussa 2000

Joutsitunturi on Naruskan erämaa-alueella, vajaat 10 kilometriä Naruskajärvestä länsilounaaseen. Metsäautoteitä pääsee tunturin läheisyyteen. Patikoitavaa jää vain parisen kilometriä.

Jos siis helpolla haluaa päästä, niin ajelee Naruska-Tuntsa-tieltä ensin Värriön tietä kymmenkunta kilometriä länteen ja sitten "Kaakkurilampien risteyksestä" etelään muutaman kilometrin. Tunturaisten vierestä harjun syrjää voikin sitten lähteä kävelemään. Maasto on helppokulkuista, joskin varsinkin alkukesästä matkalla on muutamia rinnekosteikkoja. Joutsitunturi näkyy suon takaa tielle saakka.

Kesäkuun alkupuolella Joutsiltakin löytyy vielä hieman lunta, vaikka tunturi onkin varsin pyöreä muodoiltaan eikä siinä ole varsinaisia rotkopaikkoja. Joutsitunturin rinteessä on hieman rakkaa, mutta ei haitaksi asti.

Joutsitunturilla kasvaa pääasiassa tunturikoivua, mutta joukossa on muutamia havupuitakin. Ankarissa luonnonoloissa puut ovat matalia ja kasvavat pikemminkin leveyttä. Joutsitunturin korkeus on 537 m.

Laelta Joutsitunturi on lähes kivetöntä nummea ja helppoa kävellä. Tunturilla on useampia lakeja, joten tunturin päälläkin voi kävellä useamman kilometrin. Kesäkuussa (8.6.) koivut ovat vasta pienen pienellä hiirenkorvalla ja lumi läikittää rinteitä.

Joutsilta on laajat näkymät. Tässä näkymä itään yli Suoltijoenlatvajängän, taustalla häämöttää Sorsatunturin keilamainen laki

Sydänkesällä (tässä heinäkuun lopulla) Joutsi on huomattavasti vihreämpi, kun tunturikoivut ovat rehevimmillään.

Joutsitunturilla vaeltajaa saattelee aina Kapustarinnan haikea huilu. Silmää ilahduttaa kivenkolon kissankello.