Takkaselkätunturi 21.7.2004

Päivävaellus Tuntsan alueen eteläosassa olevalle Takkaselkätunturille. Vaelluksella Maarit Uurinmäki, Antti Kärkkäinen, Janne Uurinmäki ja Matti Uurinmäki sekä borderterrieri Miinus. Kuvat ovat linkkejä suurempiin kuviin. Tutustu myös ruska-ajan Takkaselkätunturiin.

Tässä tarinassa kerrotaan fyysisesti helpoin reitti Takkaselkätunturille, jos käytettävissä on "metsäautotiekelpoinen" auto.

Autolla ajetaan Tuntsan tieltä Kuskoivalle kääntyvää tietä. Ylitetään ylimmäinen Nuolusoja (uusia siltoja pitkin). Ohitetaan Kuskoivan (Nuoluskurun) kota, jonka kautta kulkee myös merkitty UKK-reitti. Tie jatkuu kodalta jonkinverran kivisenä, mutta siitä pääsee varovaisesti ajamalla myös tavallisella henkilöautolla. Kodalta jatkettaessa tulee parin kilometrin jälkeen risteys, josta käännytään oikealle. Tie jatkuu kohti Jaltakkiautoivaa ja edelleen sen taitse etelään Takkaselkätunturin taakse kohti Sorsatunturia. Automatka kuitenkin päätetään Alemman Nuolusohjan sillan pieleen. Auto ajetaan sillan yli ja heti sen jälkeen parkkeerataan oikealle lähtevän pienen "talvitien" alkuun. Siitä alkaa patikointi.

Tiepohjaa myöten lähdetään kohti Takkaselkätunturia, jonne tie "automaattisesti" suuntaa. Jaltakkiautoiva jää takavasemmalle. Tie nousee loivasti kohti Takkaselkää ja muuttuu vähitellen poluksi. Poropolkujen tapaan polku saattaa välillä hävitä ja sitten taas ilmaantua uudelleen. Vaikka polkua ei näkyisikään noustaan loivasti kohti Takkaselkää. Jos sattuu onnistumaan hyvin suunnan valinnassa, niin tunturin juurella oleva rakka-alue jää oikealle ja pieni suoalue vastaavasti vasemmalle.

Pian metsä loppuukin ja avautuu Takkaselkätunturin avoin alarinne. Takkaselkä on "nummitunturi", jossa on vain vähän avointa rakkaa. Tunturille nousu ja siellä liikkuminen on helppoa. Rinne ei myöskään ole jyrkkä.

Nousu tapahtuu suunnilleen koilisen-pohjoiskoillisen suunnalta. Jo tunturin rinteestä avautuu mukavat näkymät: pohjoisluoteeseen Kuskoivalle, pohjoiseen Nuolusoivan yli aina Sauoivalle, koilliseen läheiselle Jaltakkiautoivalle ja itään Venäjän puolelle. Rajallehan on vain parisen kilometriä.

Nousun puolella, lähes puolivälissä avointa rinnettä on "lähde". Siinä tunturin rinteen vesi työntyy pinnalle ja tekee muutaman metrin pituisen kosteikon, pikkupuron. Se on hyvä painaa mieleen siltä varalta, että jano pääsee yllättämään. Paikan tunnistaa etäämmältäkin, koska kosteikon äyräällä kasvaa tunturikoivu eikä muita vastaavia ole lähistöllä. Tunturilla kasvaa myös muutamia kuusia, jotka ankaria tuulia vastaan suojautuvat kasvamalla "mattomaisina".

Takkaselkätunturilla on erillinen päähuippua matalampi "sivutuntunturi", jonka kautta UKK-reitti suuntautuu viereisen monihuippuisen Jäkälätunturin alueelle. Myös Takkaselän päätunturilla on kaksi huippua: varsinaisen huipun lisäksi "kyömy", jota voi pitää tunturin selän taakkana >> Taakkaselkä >> Takkaselkä. Päähuippu on laakea eikä juuri eroa tunturin muusta laesta. "Taakka" on huipun  kupeessa ja kohoaa siitä selvänä  ja jyrkähkönä kohoumana. "Taakalle" pääsee  helpoiten kiertämällä ylärinteen tasossa "taakan" alarinteen puolelle ja nousemalla sieltä "taakan" päälle. Varovaisuus on paikallaan.