MEEKONILLE
Taival Kuonnarjohkalta Meekonjärvelle on helppoa maastoa. Polut ovat lähes kivettömiä. Myöskään suuria korkeuseroja ei ole, paitsi lopussa lasku Meekonin laaksoon. Takaisin tullessa se onkin varsin rankka nousu.
Alkumatkalla näkymää hallitsee Kahperusvaaran jyrkkä rinne.
Koko vaelluksen ainoa kahlaamalla ylitettävä joki oli Kahperusjoen latva. Se saa alkunsa Kahperusvaarojen alueen halkaisevasta Siktakurran jyrkkäreunaisesta kanjonista.
Tunturipurojen tapaan Kahperusjoen latva on matala eikä vesi yltänyt edes polveen. Virkistävää, jopa turruttavan kylmää vesi kylläkin oli. Vaellussauvasta oli suurta hyötyä myös tämän joen ylityksessä.
Meekonia lähestyttäessä näkymää alkaa hallita Saivaara (830 m):
Vaeltajat ovat aloittaneet laskeutumisen Kahperusladnjalta kohti Meekoninlaaksoa. Vasemmalla Meekonvaara ja järvien takana Annjalonji. Meekonjärven takana taivaanrannassa näkyy myös Haltin alue, parhaiten luminen Ridnitsohkka (1316 m), ja sen vieressä vasemmalla itse Halti.
Meekonin laakso on todella mahtava maisema. Tunturi-Lappia parhaimmillaan. Taustalla kilometrien pituinen Annjalonin pahta.