Nitsijärven ylitys

Sunnuntaiaamu alkoi kanoottien raahaamisella yli Harjuniemen harjun Nitsijärven ison selän puolelle. Matkaa siis oli noin 150 metriä, mutta siihen kuului harjun ylitys, mikä pusersi hien esiin. Tavarat sentään siirrettiin erikseen kantamalla.

Pelättiin taas tuulen nousevan, minkä vuoksi oltiin varsin varhain liikkeellä - eli jo ennen klo 5:tä touhussa. Aamu oli aivan tyyni. Lähtörantaa vastapäätä oli Postisaari päätettiin lähteä jatkamaan sen ja viereisten pienempien saarten eteläpuolitse ja ylittää Ojalanvuonon suu suunnaten sen itäpuolista niemenkärkeä kohden. Sen jälkeen matka jatkui kohti X-kummelia Ulkupetäjänniemen kiertämiseksi.

Kummelit ovat Inarin kokoisella ja osin sokkeloisella järvellä suunnistamisen kannalta tärkeä asia. Kummelit on suuria valkoisia merkkitauluja, joissa on joku kirjain. Hyvällä säällä ne näkyvät hyvin. Yleensä aina on näkyvissä vähintään yksi kummeli, jonka avulla voi määrittää sijaintinsa ja suuntansa. Huonolla säällä on ongelmia. Kannattaa ainakin varata kiikari mukaan, koska lähimpään kummeliin saattaa olla matkaa useita kilometrejä. Kummelien sijainti ja kirjaimet on merkitty Inarijärven retkeilykarttaan (1:100.000). Inarista on saatavissa myös tarkempi merikortti. Karttaan on merkitty myös suurten veneiden käyttämät reitit. Kanootin kanssa on syytä seurata myös veneliikennettä.

Kanootit on siirretty Harjuniemen itäpuolelle ja valmistellaan lähtöä.	Nitsin selkä on aivan tyyni. Edessä vasemmalla näkyy Postisaari.
Lähestytään Lammassaarta, joka on edessä oikealla. Sen rannassa näkyy kummelitaulu.	Nitsijärven itäisen selän länsireunalla on houkuttelevan näköisiä saaria.
Nitsin itäinen selkä on selvitetty ja lähestytään koilliskulmaa, jossa on venetie Inarijärven Koskivuonolle.	Aamiainen nautittiin kauniilla kalliorannalla Nitsijärven itäselän pohjoispäässä.

Ulkupetäjänniemen kärjen ohittamisen jälkeen melonta jatkui edelleen varsin tyynessä säässä etelään kohti Lammassaarta, jonka salmen suulla siinsi C-kummeli. Lammassaaren salmen jälkeen suunta kääntyi itään ja vähitellen siirryttiin Nitsijärven itäiselle suurelle selälle kaartaen kohti koillista. Ohitettiin muutamia "hyvännäköisiä" saaria.

Tuuli oli selvästi voimistunut, mutta taivas oli varsin selkeä. Harkinnan jälkeen uskaltauduimme lähteä ylittämään Nitsin itäistä selkää vinottain kohti koillista ja Koskivuonon venetietä. Meloimme ripeästi silmäillen koko ajan mahdollisia uhkakuvia taivaalta. Hyvin kuitenkin selvittiin.

Ainakaan vanhempaan Inarijärven ulkoilukarttaan ei ole merkitty Nitsin ja Inarin välistä venetietä (kummelin A viereen). Nitsijärvihän on Inarijärveä ylempänä (Inari on säännöstelty, joten veden korkeus vaihtelee). Inarijärven Koskivuonon lounaiskulmassa on yhteys Nitsijärvestä kapean ja kivisen kosken kautta. Siitä ei pääse ainakaan isoilla veneillä, mutta pienempiä veneitä siitä voinee uittaa (emme käyneet katsomassa). Vieressä on venetie, josta myöhemmin lisää.

Aamulla olimme tuulta peläten lähteneet melomaan ilman aamupalaa ehtiäksemme ennen tuulen viriämistä yli suurista selistä. Siinä olimmekin onnistuneet. Ennen Koskivuonon puolelle siirtymistä pidimme aamupalatauon Nitsin pohjoisrannalla, joka maastoltaan olikin miellyttävää.