Palosaari

Lähdimme siis itäkaakkoon kohti Palosaaren eteläpuolta. Tuuli tuli suunnilleen etelästä, joten aivan sivutuuleen emme menneet, mutta ikävästi Pisterisalmesta kilometrien päästä tulevat aallot keinuttivat. Niinpä päästyämme Palosaaren kohdalle ja samalla Sijdasualuj-saaren suojaan päätimmekin lopettaa melonnan siltä päivältä ja leiriytyä mukavan näköiseen Palosaareen. Aamulla sitten katsottaisiin tilanne.

Palosaari on lähes kilometrin itä-länsisuunnassa ja puolisen kilometriä pohjois-eteläsuunnassa. Saaren jakaa kahteen osaan pohjois-eteläsuuntainen salmi, vaikka ainakaan ulkoiukartassa niin ei ole merkittykään. Saari on pääosin kangasmaastoa, mutta mahtuu sille pienehkö suoaluekin. Kankailla kasvaa komeita aihkimäntyjä. Rannoilla on mukavia pieniä kallioluotoja. Leirimme oli saaren etelärannalla.

Palosaaren linnusto oli yllättävän monipuolinen. Saaren itäpäässä pesi tuulihaukka, joka ahkerasti kimitti häiritsijöitään, kun kuljimme sillä suunnalla. Suolla hätäili puolestaan pikkukuovi. Vaivaiskoivujen seassa pyrähteli riekkopooikue, johon kuului ainakin kuusi lentokykyistä poikasta. Lähtipä saaren keskiosasta lentoon metsokin. 

Aamulla totesimme, että tuuli jatkui edelleen varsin voimakkaana. Kun saari tuntui aivan mukavalta paikalta, päätimme viettää saaressa koko päivän ja samalla toivoa, että tuuli illalla tyyntyisi.

Ohjelmaan kuului tietysti kalastusta. Sen tulos olikin mitä miellyttävin - eikä tämä ole mikään kalajuttu! Jannen vieheeseen tarttui pohjoisrannalla todellinen suurharri, joka yllättävänkin helposti saatiin ylös, vaikka haavikin sattui olemaan kanootissa. Harrin tarkka mitta oli 55,5 cm (oikealla mitalla mitattuna). Vaakaa meillä ei ollut, joten paino jäi selvittämättä. Jälkeen päin olemme todenneet, että tuolla mitalla harri asettuisi vuositilastojen kärkipäähän vieheellä saatuna. Heti seuraavalla heitolla tarttui toinen iso harri, mutta se onnistui hyppäämään irti juuri ennen rantaa.

Harri pääsi tietysti savustuslaatikkoon. - Ah, mikä nautinto!