Pisteriniemen ympäri

Etelätuuli on varsin voimakas koko maanantaipäivän emmekä halunneet lähteä sillä tuulella enempää Surnuvuonon suuntaan kuin kiertämään Pisteriniemeä Vasikkaselän pohjoisreunaa pitkin, koska kummassakin tapauksessa joutuisimme melomaan sivuttain alatuulen puolella. Vietimme maanantain Palosaaressa ja odotimme, että tuuli tyyntyisi illalla.

Tuuli hieman heikkeni, vaikka olikin edelleen turhan voimakas. Lähdimme illalla kohti etelää kiertääksemme Pisteriniemen ympäri Kanavavuonoon ja edelleen Kuuvan kanavan kautta Koskivuonolle.

Aivan aluksi Sijdassualuj suojasi tuulelta ja aalloilta, mutta sen länsipuolella alkoivat Pisteriniemen salmen kautta tulevat aallot vyöryä vastaamme. Pysyttelimme saaren lähettyvillä, jolloin Turvesaaret hieman suojasivat. Turvesaarten tuntumaan päästyämme rohkaisimme mielemme ja suuntasimme sivuvastaiseen poikki salmen Pisteriniemen puolelle. Salmessa tuli vastaan suuria Vasikkaselän maininkeja. Huokaisimme helpotuksesta, kun rantauduimme lepotauolle pikkuniemeen Pisteriniemen majalle johtavan pikkuvuonon suulle.

Taukopaikaltamme avautui suora näkymä myös Vasikkaselälle, jonka mainingit pärskivät rantakiviin. Vasikkaselän takaa ei juurikaan yli 10 kilometrin päässä olevaa vastapäistä rantaviivaa erottanut.

Mainingit olivat sen verran suuria, että emme uskaltaisi lähteä kiertämään Pisteriniemen aivan ulointa osaa sivutuulessa. Totesimme kartasta, että niemen eteläisin osa oli lähes täysin kahden vastakkaisen vuonon erottama pääniemestä ja liittyi suurempaan osaan aivan pienen kannaksen kautta. Päätimme käyttää näitä pikkuvuonoja hyväksemme ja vetäistä kanootit kannaksen yli. Niin jatkoimme vielä "sydän syrjällään" runsaan kilometrin verran vasten aallokkoa ja onnistuimme pääsemään poikittaisen pikkuvuonon suojaan.

Kannas oli todellakin vain satakunta metriä. Purimme kanootit ja vetäisimme ne pientä puustoa kasvavan kuivan kankaan yli vastakkaiselle pikkuvuonolle. Tavarat kannettiin erikseen. Siirtymä oli suhteellisen helppo. Lastasimme kanootit ja työnnyimme vuonosta Vasikkaselän armoille. Aallokko oli niin korkeaa, että kanootteihin alkoi tulla vettä jo ennen kuin ehdimme edes kääntyä sivutuuleen. Teimme "hätäkäännöksen", onneksi onnistuneesti, ja palasimme takaisin vuonon suojaan. Ei puhettakaan, että tällä tuulella ja tässä aallokossa uskaltaisimme lähteä yrittämään Kanavavuonoon.

Rantauduimme vuonon rantakalliolle ja päätimme pitää ruokailutauon. Samalla odottelisimme, tyyntyisikö tuuli yön myötä. Jos ei, niin jäisimme siihen yöksi. Sää muutoin oli vallan erinomainen.

Ilta tummui ja alettiin lähestyä puolta yötä. Ruokailun aikana tuuli alkoikin selvästi tyyntyä. Niin rohkenimme jälleen lähteä tutkailemaan, miltä Vasikkaselällä nyt näytti. Vaikka tuuli olikin tyyntynyt varsin vähäiseksi, mainingit olivat vielä kohtalaisia. Päätimme kuitenkin jatkaa. Puolentoista kilometrin jälkeen pääsimme Kanavavuonoon Marjasaarten suojaan ja vähäiset takaa tulevat mainingit tuntuivat pelkästään mukavilta.