SORSATUNTURI kesäkuu 2001

Vaarinkehuman varaus- ja autiotupien pihapiiri on jo ohitettu. Nousu Sorsalle on alkanut. Alarinne oli valitettavan märkää, kun sulamisvedet valuivat Sorsalta. Kuivemmin jaloin pääsee, kun ei mene polun kohdalta, vaan 100-200 metriä polun oikealta puolelta metsän läpi. Vasta puurajalle tultaessa sitten kaartaa takaisin "merkitylle" eli moottorikelkkareitin merkkien viitoittamalle polulle.

On noustu jo sen verran Sorsan rinnettä, että ollaan puurajan yläpuolella. Jäljellä on enää katajaa.  Kun on erittäin lämmin ilma - yli 20 astetta -, tulee tunturiin noustessa tietysti hiki!

Virkistäytymisen tehokuuri on tietysti peseytyminen lumessa, jota Sorsalta vielä näin kesäkuun alkupuolella löytyy.

Sorsalle on helppo nousta. Nousu ei ole missään kohden kovin jyrkkää.

Sorsa on pitkänomainen tunturi, jossa on tasainen pitkähkö laki, josta vielä nousee varsinainen korkein huippu muutaman kymmenen metrin nystynä. Laella on kiviä, mutta ne ovat pääasiassa kiinteitä maakiviä, ei irtorakkaa. Sorsan päällä on helppo kävellä. Korkein nysty on lähes pelkkää kivirakkaa. Kohti huippua tekee elävän mieli!